Olisikohan tässä hyvä ehdokas seuraavaksi puhelimeksi? Myyntiin tulosta ei ole tietoa, mutta ulkonäkö ja nykyistä isompi akku vaikuttaisivat hyviltä.

Puhelimen ohjelmiston päivittämisen voi näköjään tehdä ainakin kahdella eri tavalla.

Applen tapa: Yhdistetään puhelin tietokoneeseen. iTunes kertoo, että puhelimeen on saatavana päivitys. Klikataan nappia "Lataa ja asenna" tms. ja odotellaan hetki, kun iTunes lataa päivityksen, varmistaa puhelimen tiedot, asentaa päivityksen ja käynnistää luurin uudelleen.

Nokian tapa (muistista): Asennetaan/päivitetään Ovi suite. Yhdistetään puhelin tietokoneeseen ja klikkaillaan valikosta Ohjelmistopäivitykset ja siitä avautuvasta dialogista pari sivua eteenpäin. Ai, akussa ei ole tarpeeksi virtaa eikä asennusohjelmaa yhtään lämmitä, että latauspiuha on kiinni. No, odotellaan, että akku latautuu. Kokeillaan uudestaan, kun akku on tarpeeksi täynnä. Klikkaillaan taas muutama ruutu eteenpäin ja Ovi suite alkaa latailla päivitystä. Välillä pitää klikkailla Seuraava-nappia ja puhelimesta otetaan varmistukset ja asennus alkaa. Odotellaan hetkinen. Asennus päättyy ja puhelin käynnistyy ja pyytää syöttämään päivämäärät ja kellonajat. Hmm... varmistuksen automaattinen palautus ei onnistu, koska puhelimeen pitää ensin asentaa yhteyskilkkeet. Parin käynnistyksen jälkeen luuri tunnistetaan ja varmistukset saa palautettua valikon kautta käsin.

Koska samalla halutaan päivittää kartat ja saada uusi ilmainen navigointi, ajetaan samalla istumalla karttaohjelman päivitys: Vähän klikkailua Ovi suitessa ja asennuspaketti saadaan ladattua. Puhelimesta pitää erikseen antaa lupa asennukselle. Asennuksen jälkee pitää sitten vielä tietysti päivittää puheohjauksen äänitiedostot ja kartat, jotka eivät ole yhteensopivia uuden karttaohjelman version kanssa. Vanhat kartat ja äänet poistetaan yksitellen ja uudet ladataan verkosta. Kymmenen minuutin lisäodottelun jälkeen uusi karttaohjelma on käytettävissä. Jostain kumman syystä ohjelma heittelee satunnaisesti jotain lisenssikyselyjä ruudulle.

Ei näin.

Päädyin eräässä ohjelmassa olleen mainoksen perusteella ostamaan iPhoneen videokameraohjelman, jollaista en tiennyt olevan olemassakaan. Ohjelma kuvaa puhelimen kameralle kelvollista kuvaa (400x304 pikseliä, 15 ruutua/s) äänen kera. Videon muoto määräytyy sen mukaan, onko kamera kuvatessa pysty- vai vaaka-asennossa. Mukana on digitaalinen zoom ja kirkkauden säätö sekä nippu erilaisia efektejä, kuten peilikuva.

Videoihin pääsee käsiksi tietokoneelta wlanin kautta, sillä ohjelma sisältää simppelin palvelimen. Riittää, että siirtyy otoslistaan ja kirjoittaa tietokoneen selaimen osoiteriville puhelimen IP-osoitteen. Tuo tosin edellyttää, että pyöritään samassa sisäverkossa. Videot ovat QuickTimen MOV-formaatissa.

Videokamera löytyy AppStoresta hakusanalla "qik videocamera".

Tulinpa tässä hiljattain jostain ihmeen syystä muistelleeksi, mitä kaikkea kännyköitä sitä onkaan omistanut. Kuten varmaan suurimmalla osalla muillakin suomalaisilla, ylivoimaisesti yleisin merkki on ollut Nokia. Ensimmäistä halkoa hankkiessani mietin, että onkohan tälle oikeasti niin paljon käyttöä ja mitähän niillä tekstiviesteilläkään tekee. Nykyään känny on jo itsestäänselvyys eikä lankapuhelinta ole ollut enää vuosikausiin.

Ensimmäinen mobiili puhelimeni oli Nokia 1610, jonka ostin muistaakseni kesällä 1997. Ohjekirjassa ei ollut ohjeita tekstiviestin lähettämiseen, mutta sitkeällä yrittämisellä sekin onnistui, tosin ei muistaakseni mitenkään kovin intuitiivisella tavalla.

Vaihdoin klapin jossain vaiheessa pienempään 3110-malliin, johon sai peräti värikuoret. Soittoääniä ei vielä saanut lisää ja, niin kuin varmaan moni muukin, haaveilin saavani seuraavaan puhelimeeni soittoääneksi Imperial Marchin.

Unelmasta teki totta seuraava puhelin, Nokian 6150. Sillä sai tehtyä kaikkea uutta ja hienoa, mm. pelailtua matopeliä kaveria vastaan infrapunayhteyden välityksellä. Puhelin oli minulla yleensä pystymallisessa vyökotelossa ja antenni tökkäsi jokusen kerran kipeästi kylkeen, kun istuin varomattomasti vaikkapa junassa ikkunan viereen.

Kestävä ja muutenkin hyvä puhelin vaihtui jossain vaiheessa vuosituhannen vaihteen jälkeen pienempään 8210:aan, josta en muista muuta kuin että sen onnettoman ohuet kuoret nitisivät ja natisivat, kun puhelinta pyöritteli käsissä. Olihan se toki pieni ja siihen aikaan pieni oli hienoa.

8210 oli työpuhelin ja työpaikan vaihtuessa piti ostaa uusi luuri. Päädyin 6210:aan, joka taisi olla ensimmäinen WAP-kelpoinen puhelimeni. Liityin johonkin Club Nokiaan ja sain liittymislahjaksi luuriin uuden mikrofonin suojalevyn, jossa oli pieni liskon kuva. 6210 oli ainoa luurini, jota on pitänyt käyttää korjattavana (muistaakseni näyttövika) ja ainoa, joka on oikeasti hajonnut (alkoi katkoa puheluita parin sekunnin jälkeen). Se oli harmi, koska luuri oli mukava käyttää. Se oli riittävän iso, jotta näppäimiin osui vaikka hanskat kädessä, mutta kuitenkin ohut, joten se sujahti hyvin taskuun.

Uudesta työpaikastani sain Nokian 3330:n, joka seurasi hyvin yhtiön halvimman mahdollisen luurin käytäntöä. Tällä hetkellä puhelin on lapsilla leikkikaluna, ilman akkua tietysti.

Jossain vaiheessa piti saada uudempi ja hienompi puhelin, joten ostin 6600:n. Siinä oli kaikkea: iso värinäyttö, kamera, multimediaviestit, netti, gprs, bluetooth ja muuta. Siinä oli myös nykymittapuulla järkyttävän hidas käyttöjärjestelmä/suoritin, joten kalenterin avaaminenkin kesti sekuntikaupalla. Outona yksityiskohtana puhelimesta puuttui kokonaan dataliitäntä, joka nykyajan älypuhelimille on aika pailla pakollinen. Kaikki liikenne tietokoneen suuntaan hoitui bluetoothilla.

Parin vuoden käytön jälkeen 6600 ja sen akku alkoivat jo vaatia eläkkeelle siirtymistä. Niinpä vaihdoin tilapäisesti leiriä Samsungin puolelle ja hankin SGH-D820:n. Se oli ensimmäinen liukukannellinen puhelimeni ja muutenkin raikas tuulahdus melkein yhdeksän Nokia-vuoden jälkeen. Samsung oli lähempänä peruspuhelinta kuin 6600, mutta siinäkin oli toimiva kalenteri, kamera ja muita nykypuhelimen perusominaisuuksia. Ennen kaikkea käyttis toimi todella nopeasti, joten 6600:n vitkutteluun ja miettimiseen tottuneelle tulokas oli todella mukava käyttää.

Vuoden kuluttua Samsungin hankinnasta sain perinnöksi pari vuotta vanhan kommunikaattorin Nokia 9500. Käytin sitä työpuhelimena ja Samsungia vapaalla, mutta luovuin kommarista myöhemmin lähinnä sen takia, että se oli pienen ja sutjakan Samsungin jälkeen aivan hirvittävä halko eikä sitä saanut kuljetettua housuntaskussa mitenkään mukavasti.

Seuraava puhelin onkin jo Nokian uudempaa sukupolvea: Ostin Samsungin tilalle E51:n. Siitä en tosin ehtinyt nauttia kovin monta kuukautta, ennen kuin puhelin piti siirtää vaimon käyttöön.

Syy moiseen oli se, että Suomessa alettiin myydä iPhone 3G:tä ja sellainen piti saada hinnalla millä hyvänsä. Alun ohjelmistoversioiden epävakaisuudet katosivat melko nopeasti jo ensimmäisten päivitysten jälkeen ja Applen luurista hioutui oikea timantti. Se on ainakin omistamistani luureista kirkkaasti käytettävin ja AppStoren ansiosta monipuolisin. Oikeastaan kyseessä ei enää ole edes puhelin, vaan kosketusnäytöllinen taskutietokone, jossa on mukana puhelinominaisuus.

Työpaikan vaihdos toi iPhonen rinnalle Nokia E71:n, joka on vähän jotain kommunikaattorin ja E51:n väliltä. E71 on mukavan kokoinen ja sisältää ison kasan ominaisuuksia, mutta se viettää silti suurimman osan ajastaan läppärilaukun taskussa. iPhonea on vaan niin paljon mukavampi käyttää.

Taas löytyi iPhonelle uutta herkkua: X-Plane. Kyseessä on "oikean" X-Planen mobiiliversio, jossa pääsee lentelemään neljällä eri koneella Innsbrukin alueella. Ohjaus tapahtuu tietysti puhelinta kallistelemalla. Ruudun vasemmassa reunassa on kaasun ja oikeassa reunassa laippojen säätövipu. Konetta voi katsella ohjaamosta tai ulkoa päin ja katselukulmaa voi käännellä ja zoomailla sormin.

X-Planessa ei ole vielä ihan hirvittävästi sisältöä ja ohjelma onkin enemmänkin tekniikkademo, mutta päivitystä ja ainakin lisää koneita on luvassa. Lentomallinnus tuntuu lyhyen kokeilun perusteella oikein mukavalta ja grafiikatkin miellyttävät silmää. Tätä pelatessa alkaa tehdä mieli hommata täysi versio Macille, niin ei tarvitsisi pörrätä aina vain FlightGearilla tai mennä Windowsin puolelle Flight Simulator X:n pariin.

[lisäys] No, demon testailun jälkeen peli lähti tilaukseen. Odottelen postissa kuutta (!) DVD-levyä, joilla on Mac- Linux- ja Windows-ympäristöissä toimiva ohjelma sekä koko maailman kattava kartta-aineisto.