Kun ei paljon muuta teknistä tai blogaamisen arvoista ole tapahtunut, niin laitetaan nyt edes kuva uusimmasta tulokkaasta. Pitäisiköhän siirtää blogin fokusta enemmän pikkuautojen suuntaan, niin tulisi ainakin useammin kirjoiteltavaa.

Kalliot ovat jo sen verran kuivia, että pikkuautoillakin pääsee jo ihan kunnolla ajelemaan. Tässä oli vielä vähän kosteutta siellä täällä eikä rengasvalinta osunut ihan kohdalleen.

Pikkuautoilukausi on taas alkamassa ja piti hankkia kisakaudelle uusi menopeli. Nyt voin sitten kisata kahta eri luokkaa, 1.9 scalea ja 2.2:ta. Numerot viittaavat vanteen ulkohalkaisijaan tuumina, eli scalessa (enemmän oikean auton näköisiä 1/8- tai 1/10-skaalan maastureita) on vannekoko 1.9 tuumaa ja 2.2:ssa (crawlerit) vastaavasti 2.2 tuumaa.

Kummallakin luokalla on omat sääntönsä, mutta selkein ero on siinä, että scale-luokan auto pitää näyttää (edes jotenkin) tunnistettavalta oikealta autolta, jonka periaatteessa ehkä voisi saada rekisteröityä. 2.2:t ovat sitten ihan puhtaita kisarasseja, joilla ei ole mitään asiaa yleiselle tielle. Niissä ulkonäkö on toissijainen ja tärkeintä on mahdollisimman hyvä eteneminen mahdottomassa kivikossa.

Kumpikin luokka tarjoaa paljon tekemistä ja näpertelyä. Scale-luokassa autoon voi aina tehdä jotain pientä yksityiskohtaa lisää tai saada alustaa toimimaan esikuvan mukaisesti. 2.2:ta voi aina viritellä kulkemaan vähän paremmin ja testailla vaikka erilaisia jousituksen säätöjä tai välityksiä. Kummassakaan luokassa auto ei ole koskaan varsinaisesti "valmis", vaan aina voi tehdä vielä jotain.

Tässä vähän esimerkkiä 2.2-luokan auton etenemisestä.



Scale-ajelu on (yleensä) vähän rauhallisempaa.

Näin talvisaikaan tulee harvemmin ulkoilutettua pikkuautoa, mutta tänään oli pakko lähteä ajelemaan. Tuttu harrastaja järjesti tiluksillaan kisat, joihin osallistui yhteensä kahdeksan kisaajaa autoineen. Viiden ajetun radan ja neljän syödyn lihapiirakan jälkeen oma tulokseni oli komea toinen sija.

Seuraaviin sessioihin pitää varautua paremmilla renkailla, sillä kuivalle kalliolle tarkoitetut kumit eivät ole ihan parhaimpia nuoskalumella, vaikka pitivätkin paremmin kuin mitä uskalsin odottaa.

Kävin viime viikolla ajelemassa lähimaastossa. Mukana oli pokkari, jolla piti myös ottaa videoita ajelusta. Kameran ja radio-ohjaimen yhteiskäyttö oli hieman hankalaa, koska piti keskittyä samaan aikaan ohjaamiseen, kuvaamiseen ja auton seuraamiseen. Ajotyyli on sen seurauksena vähän nykivää. Suorituskykyyn vaikutti myös se, että kuluneet renkaat pitävät todella huonosti märällä kalliolla.

Ajelua ei mitenkään suunniteltu etukäteen ja videon leikkaustakin olisi voinut vähän hioa, mutta Final Cut Expressin käytössä on vielä vähän harjoiteltavaa.